And that's who I am.

Ajattelin nyt tehä tälläsen kuvapäivityksen ihan vaan, koska tuntuu siltä. Ja tän jälkeen te ainakin tiedätte mitä ajattelen itestäni. Saatan tosin tehdä tän useemmassa osassa eli jatkoo saattaa olla luvassa :3 En kuvia selittele mitenkään ja ne ei oo missään järjestyksessä, mutta jokainen kuva kertoo musta jotain.

I just want to go home.

Otsikko kertookin jo aika paljon. Eli ihan oikeesti alkaa oleen sellanen fiilis, että haluaa vaan kotiin. Ei tosin todellakaan johdu siitä etteikö täällä olis kivaa! Ihmiset on siis edelleen ihan mielettömän kivoja ja muutenkin oon tosi hyvin viihtyny täällä. Mutta yksinkertasesti on ihan jumalaton ikävä ihmisiä sielä Suomessa...

Ihan kaikkia läheisiä ihmisiä on ikävä. Kaverit, perhe kaikki. Ja välillä se ikävä iskee niin kovana, että sitä ei oikeesti voi muutakun itkee. Tää kaikki tuli mulle muutenkin tosi huonona hetkenä. Siitä on niin vähän aikaa kuitenkin, että pääsin siitä masennuksesta yli. Ja muutenkin kaikki oli alkanu meneen niinkun pitikin ja sit tää tänne lähtö tuli ja sotki kaiken... Mutta siltikään en todellakaan kadu päätöstäni! Tänne lähtö on semmonen asia mitä ei voi katua! Täältä saa niin jumalattomasti hienoja kokemuksia yms! :) Tosin ei se tätä ikävää poista.

 

Toi yläpuolella oleva teksti kertookin kaiken. Suomessa olevat ihmiset on niin jumalattoman tärkeitä mulle, että se oikeesti sattuu olla ilman niitä. Ja nyt on vielä lisänä tullu tää nimeltämainitsematon nettituttu jonka haluan jo niin kovasti tavata. ÄÄÄÄHHHHHRRRGGFFFFH. Toi kuvaa ehkä parhaiten mun tuntemuksia tällä hetkellä! :D Turhautuminen on nyt päälimmäisin tunne tässä! Sielä Suomessa on niin monta asiaa mitä haluan, mutta samalla en kuitenkaan haluais täältä vielä sinne kylmään Suomeen palata. Sielä kun suurin osa ihmisistä on niin julmia ja piittaamattomia, että ei oikein innosta. Toki siellä on todellakin hyviäkin ihmisiä! :3 Mutta ne on vaan liian harvassa.... 

Ehdottomasti tulee kyllä ikävä tätä hymyä ja positiivisuutta minkä täällä ollessa tuntee aina, vaikka ei näkiskään ketään. Täällä on vaan niin erilainen ilmapiiri.

33 päivää jäljellä. Mä en tiedä miten mun pää kestää. Mä tiedän, että se kyllä kestää, mutta en todellakaan tiiä, että miten.  En harrasta luovuttamista joten en luovuta nytkään. Vaikka tiedänkin, että seuraava kuukausi tulee oleen hyvinkin haastava. Kaikin puolin. Tosin sillä jaksaa kun juttelee ihanille ihmisille ja ajattelee, että This is not going to last forever! :3

Työssäoppiminen on muuten hienosti vieny niin fyysiset kun henkisetkin voimat. Siitä johtuen tää kirjottelu on jääny näin vähälle /: Ei vaan jaksa eikä kykene. Mutta yritän kiristää tahtia loppua kohti! Mulla on jo tekeillä pieni blogipäivitys työssäoppimisesta kuhan vaan tosiaan saisin senkin vietyä loppuun asti.

Että sellasta :D Tuli taas avauduttua. Muttakun on paha olo. Ja jos on paha olo niin avautuminen auttaa :) Yrittäkää te jaksaa sielä Suomessa niin mä yritän jaksaa täällä! :3

IIIIISOT halit vielä kaikille ja oikeesti, ihan jumalaton ikävä on! :'c