It's a new beginning... at last.

Tai ainakin toivottavasti. Uuteen alkuun ja uuteen elämään oon kauemman aikaa jo tähdänny ja harvemmin se on sujumaan kyllä lähteny... Mutta ikinä ei saa luovuttaa! Niimpä lähtee taas uus yritys käyntiin ja uusien suunnitelmien kanssa.

I've been searching for an oasis
In the desert for so long
In my weakness trying
To pretend I'm strong

I've been holding on
To things that I have left behind
I've been scared and lonely
I'm crippled inside

Bathed my soul in the starlight
Healed my wounds in the sun
Screamed my pain to the forest
Asking the question why?

Will there come a time for me when I find peace of mind
Will I always have this feeling like I'm last in the line
I will climb up the mountain and light up the candle and ask:
"Will my soul ever rest in peace?"

I've been washed in pain
Haunted by the ghosts of years ago
They won't leave me be
They keep coming back for more

Syksy on aina hyvä aika alottaa jotain uutta ja muutenkin sillon on hyvä yrittää tehdä asioita jotka on niin pitkään ollu tekemättä.

Eli toisin sanoen: karu palaaminen laihduttamisen ääreen. Taas. Ei oo kyllä enään sormilla laskettavissa, että kuinka monta kertaa oon sen "alottanu". Mutta nyt sitä on harkittu pidempään ja vakavammin kun koskaan aikasemmin. Viikko bikineissä omaa kroppaa kattellen tekee ihmeitä. Ja samoin jatkuva epäonni miesrintamalla. Nyt mulla on jopa oikee suunnitelma ja mä tiiän, että mä pystyn tähän! Ja jos en pysty niin joku saa kyllä tulla potkimaan ihan kunnolla perseelle :D Kaikki kannustus ja motivointi tulee oleen tarpeellista ja ehkä jopa asia mitä tarvin, että onnistun. Niimpä teillä siis on mahdollisuus vaikuttaa mun onnistumiseen, jos seuraavan puolen vuoden aikana valitan teille kertaakaan, että mulla on tylsää tai, että mua vituttaa mun kroppa tai jotain vastaavaa niin potkikaa mut lenkille. Mä tarvin sitä. Ihan oikeesti. Mä en kykene elään tän kropan kanssa.

Ja tosiaan jos siihen uuden alottamiseen palaan niin tosiaan laihduttamista olis tarkotus vauhdittaa uudella harrastuksella; tankotanssilla. Lajilla jota oon aina halunnu harrastaa, mutta en oo ikinä tän kropan kanssa halunnu sinne mennä. Nyt lähen sen lajin avulla hankkimaan muutosta tähän kroppaan. Ensimmäinen tunti on 5.8 ja mähän tuun olemaan sielä. Ja teen kaikkeni, että se ei jää siihen yhteen tuntiin. Ajattelin myös samassa paikassa alkaa käymään kerran viikossa joogailemassa. Eli siis tankotanssi on alkuun kerran viikossa, tiistaisin. Torstaina joogailua. Sunnuntaina ja perjantaina/keskiviikkona lenkille ja sen jälkeen jotain vatsoja, selkiä, muuta lihaskuntoo ja venyttelyä oman jaksamisen ja ajan mukaan. Niinkun Hollannissa. Jossa painoo lähti pelkän lenkkeilyn ja lihaskunnon avulla 1,5kg/viikko. Suunnitelmat on. Ja mahdollisuudet on. Ja vihdoin olis kyllä aikakin onnistua.

Muutenkin syksy tulee oleen mukava ja "itsekäs" aika. Aijon keskittyä ensimmäistä kertaa itteeni. Yritän panostaa sen verran itteeni mitä yleensä panostan muihin. Kaiken järjen mukaan sen pitäis tuottaa tuloksia. Ja tosiaan otan muutenkin itsetuntoni ja ylipäätään oman pääni sellaseen käsittelyyn, että pääsen vihdoin elämässä eteenpäin. Alan käymään psykologilla puhumassa ihan vaan mun itsetunnosta, jos ne keksis siihen jotain. Tää ikuinen itseviha alkaa jo riittämään. Haluun kerrankin tuntee, että musta on johonkin ja, että oon jollain tasolla sellanen jonka joku joskus haluis. Koulussakin tulee oleen ihan kiva puoli vuotta. Kahvilassa hääräilyä, alkoholin kanssa läträilyä ja pari attovalinnaista jotka ei tuu oleen vaikeita. Valittin meinaan kuviksen, liikunnan, psykologian ja jonkun elokuvakurssin. Kaikki tulee tänä syksynä keskittymään tähän mun projektiin.

Oon myös päättäny sen, että syksy tulee toivottavasti olemaan mahdollisimman "vähämiehinen." Jokanen joka vähänkään on seurannu mun elämää niin tietää, että mun ihmissuhteet on miesten kanssa menny suoraan sanottuna niin vituiks kun vaan voi mennä. On ollu pettämistä, kaksnaamasta kaikesta valehtelua ja kaikkee siltä väliltä. Sen takia tekee hyvää kerrankin keskittyä itteensä. Pitkään aikaan en oo mitään vakavaa parisuhdetta ees halunnu. Ja syyn siihen kerron seuraavalla kerralla kun blogin pariin eksyn. Mulla on meinaan taas yks kesken jääny merkintä tuola odottamassa. Mutta tosiaan, aijon unohtaa tunteeni kaikkia mahdollisia miehiä kohtaan, jättää kaiken säätämisen ja muun tunteisiin liittyvän paskan pois. Mä en tarvi sitä nyt. Toki läheisyys ja muu sellanen ois ollu kiva, mutta sen hankkiminen tuntuu olevan niin vaikeeta kun kaikille tuntuu asiat olevan joko parisuhde tai ei mitään. Mä en halua parisuhdetta enkä sinkkuilua. Tosin nyt näköjään sinkkuilen toivottavasti jouluun asti. Se on tavote. Se on mukavampi lähtee muutenkin ettimään miestä kun ei oo oma paino ja ulkonäköpaineet esteenä. Niin monta jätkää oon hylänny sen takia kun oon ajatellu olevani liian ruma ja huono niille. Mikä on tosi tyhmää. Mutta joka on samalla niin mun tapasta. Pitää sitä tyhmiäkin asioita tehä. Ja tosiaan toki niiiin monta jätkää on ihan varmasti hylänny mut mun painon takia vaikka kukaan sitä ei suoraan kehtaakkaan sanoo. Olis tosin kiva jos ihmiset olis rehellisiä sen suhteen miks niille ei kelpaa.

Need nobody's guilty hands,
Taking care of me tonight.
I'll be just fine.

Mutta joo. Tosiaan jos nyt onnistun tässä kaikesssa mikä mulla on tavotteena, on mukavampi lähtee parisuhdettakin hakemaan. Se on vähän niinkun puhtaalta pöydältä alottamista. Uutena ihmisenä uusien ihmisten kimppuun :p Syksyn aikana aijon kyllä käsitellä kaiken mahdollisen ihmissuhdekuran pois päästäni. Sen ei tarvi olla enään sielä. Oon ottanu oppia kaikista virheistäni, niin lähiaikoina tapahtuneista kun jo kaukasemmistakin virheistä. Tiiän mitä haluan ja mitä en halua. Tiedän mikä toimii ja mikä ei. Tiedän mitä aijon odottaa ja mitä en.


Sellasta. Paljon päätöksiä ja tavallaan lupauksia. Siinä on mun syksyn suunnitelma. Lenkkeilyä lupaan jatkaa siihen asti, että ulkona on liian kylmä. Ja ihan oikeesti ihmiset! Jos mä en tätä ala toteuttaan niin se tarkottaa sitä, että kaipaan teijän kannustusta. Mä en oo meinaan ikinä halunnu mitään asiaa näin helvetisti. Auttakaa mua saavuttaan se vihdoin!

Yritän myös blogin pariin palata useammin tän syksyn myötä. Joko tulosten parissa tai sitten jotain muuta paskaa jauhaen, juttuahan kyllä mulla aina riittää :p Yritän löytää sen kirjotusinspiksen. Tällä erää mulla ei oo enempää sanottavaa. Tehkää tekin tänä syksynä jotain mitä ootte halunnu pitkään, kiivetään yhdessä ne vuoret ja vallotetaan maailma! :3

Taino, loppuun vielä. Yks näistä monista kuvista mitkä aina motivoi mua. Tälläset kuvat on aina syynä mun motivaation pomppailuun. Kattokaa nyt ton läskin määrä >:c En tykkää yhtään. Naamakin ihan kauhee.