Kusipäitä.. Kusipäitä kaikkialla.

VAROITUS (Teksti ei sisällä kuvia ja on taas hyvin aggressiivista ja angstista.) VAROITUS

Mä en voi taas oikein sanoin kuvailla vitutustani. Mikä näitä ihmisiä vaivaa?! Miten ihminen voi niin hyvin piilottaa sen kusipäisyytensä? Ja miten se tulee aina esiin kun sitä vähiten odottaa? Mä oon kokenu näitä ihmisiä jo vähän liikaa. Ja se on aina se ihminen mitä viimeks melkein odotan. Kaikki on vaikuttanu niin fiksuilta ja hyviltä tyypeiltä ja sit ne onkin kaikki jotain selkärangattomia valehtelijoita.

Vituttaa. Ihan saatanasti. Sanon aina ihmisille, että oon valkannu mun läheisimmät ystävät niin tarkkaan, että kukaan niistä ei tuu koskaan pettään mua. Ja tässä oon sentään vielä oikeessa. Ehkä pitäis ottaa se yhtä tiukka seula niihin muihinkin tapauksiin. Ei tulis näitä jatkuvia pettymyksiä ja uskon menettämistä ihmiskuntaan. Miten jotkut voi olla noin mätiä sisältä? Auttakaa mua ymmärtämään. Mä en halua tällähetkellä mitään muuta niin paljoo kun vaan yksinkertaisesti ymmärtää. Mikä teitä vaivaa? Tai ainakin helvetin isoo osaa teistä. Ja nyt huomiona tähän väliin, puhun lopun pätkää käyttäen muotoo "te", mutta ne jotka ei kuulu tähän porukkaan, tietää kyllä sen.
Mutta ihan oikeesti, osa teistä on pistäny kunniansa peliin, osa ystävänsä, osa parisuhteensa. Kaikilla on ollu isot menetykset siinä kohtaa kun ootte sen selkärankanne katkassu ja hukannu ne palaset  ainakin hetkellisesti. Ja silti te ootte tehny sen. MIKSI? Mikä siinä ihmisten luottamuksen ja uskon pettämisessä on niin hauskaa? Mä haluisin vaan, että ihmiset olis ystävällisiä ja rehellisiä, tulis toimeen keskenäään. Mut ei. Mä oon pitkästä aikaa taas oikeesti vihanen. Ja samaanaikaan nauran tän mielialan laukasseen ihmisen säälittävyydelle. Kuinka paljon voikin yks ihminen valehdella silmää räpäyttämättä? Eikä ole edes ensimmäinen tällänen ihminen. Mä en pystyis oleen ikinä noin kylmä, miten te pystytte? Miten te pystytte tietosesti satuttaan ihmisiä joille ootte jossain kohtaa sanonu, että välitätte niistä tai ne on teille tärkeitä? Te petätte ne ihmiset jotka jossain kohtaa olis saattanu olla teidän pelastuksenne. Sillon kun kukaan muu ei oo jäljellä niin nää ihmiset vois olla. Mutta pikkuhiljaa te työnnätte ne uskolliset ystävät ja tutut syrjään ja jäätte sinne keskelle sitä piiriä missä ei ole niitä ihmisiä jotka tukee hädän hetkellä. Helvetin fiksua sanon minä.

Aaarrgghhh. Oikeesti. Mä en voi käsittää. Enkä mä ehkä haluakaan. Teijän päiden sisällöt täytyy olla niin täynnä paskaa, että se ei välttämättä oo kiva näky. En meinaan oikeesti kykene ymmärtään teijän päätöksiä, tekoja ja sanoja. Ja ne on kaikki ollu sellasta, että ykskään fiksu tai mukava ihminen ei voi sellasta tehdä. Ja te kuvittelette olevanne niiin hyviä ja fiksuja ja kaikkee. Mutta te ette oo. Te ootte vajonnu tekojenne kanssa yhtä alas kun ne ihmiset joista ootte mulle valittanu. Hävetkää saatana. Etsikää selkärankanne, rehellisyytenne ja se oikeesti mukava ihminen minkä mä oon teissä kaikissa nähny. Joissakin lyhyen aikaa, joissakin pidemmän aikaa. Mä tiedän, että se on sielä, älkää hukatko parhaita puolianne. Teissä kaikissa on niitä, ja mä tuun ne aina näkemään. En kuitenkaan pysty niitä esille tuomaan ilman teitä ja te kaikki ootte osottanu, että te ette myöskään halua pitää niitä esillä, koska se vaatii vaivaa ja sitä kuuluisaa kurinalaisuutta. Sitä ihmisen perusluonnon vastustamista. Ihminen on laiska. Niin te kun minäkin. Mutta joskus se laiskuus on voitettava ja valittava sen sijaan ne oikeat, mutta vaikeat reitit. Enkä nyt tosiaan puhu fyysisestä laiskuudesta. Ja hei REHELLISYYS. Kuinka voi olla näin yksinkertanen asia, niin vaikea?


Mutta saatanan vitun illat ja yöt. Te pakotatte taas mut tutkiskelemaan sitä osaa päästäni mitä en halua. Sitä osaa missä se masennus vieläkin piilottelee itsetunto-ongelman kanssa. Se haluaa tulla sieltä taas esiin, mutta en halua päästää sitä. Ja te tuhootte mun tätä vaikeeta, mutta oikeaa reittivalintaa. Haluan, että mun pää kestää, mutta kuka jaksaa jos on tollasia ihmisiä ympärillä? Kuka jaksaa vetää sen vitullisen tekohymyn naamalle kusipäiden takia? Ei kukaan. Enkä mä halua tehdä sitä enään ikinä. Mutta koska maailmanparantajaluonne niin sitä tulen tekemään. Koska uskon, että pystyn jollain tyhmällä tekstinpätkällä saamaan teijät ajattelemaan. Vaikka ne ihmiset joille tän osotan, tuskin edes vaivautuu lukemaan tätä. Ja vaikka lukiskin, niin ne on niin itseään täynnä, että ei kykene tunnistaan itseään tästä. Joten haistakaapa toki vittu. Olette tyhmiä. Olette vajonnu sille tasolle missä kukaan ei halua olla ettekä te edes huomaa sitä. Koska olette niin itseänne täynnä.

Mutta maanpinta odottaa taas jos joku teistä tulee järkiinsä. Maanpinnalla on niitä uskollisia ystäviä paljonkin mitkä ootte teoillanne ja sanoillanne syrjäyttäny. Täällä on monia jotka toivoo, että tuutte takasin. Monia jotka haluaa ystävänsä takaisin. Tehkää oikein ja arvostakaa niitä ystäviä. Ystävyys kun on ainoa asia millä loppupeleissä on merkitystä. Ystävät on tärkeempiä kun parisuhteet. Koska sitten kun kumppani jättää niin ketkä on teitä tukemassa? Niimpä.


Tosiaan, anteeks. Oli taas kerran pakko vaan yksinkertaisesti purkaa tää paska pois, että en lahoa pääni kanssa. En tuu koskaan näille ihmisille kasvotusten kertomaan kuinka paskoja ne on, koska luotan siihen, että ihminen on luotu oppimaan eikä sille saa lyödä kaikkia ratkaisuja naaman eteen. Ihminen kun ei koskaan tartu niihin ratkaisuihin. Se ei nää niitä oikeina, se näkee vaan oman mielipiteensä ja ratkaisunsa joka on lähes aina väärä.


Mä tosin taas jatkan elämääni. Keskityn opiskeluun. Valmistun. Menen töihin. Hankin uusia ystäviä. Teen elämästä elämisen arvosta. Selätän vielä joskus lopullisestä tän paskan mikä tuottaa nää tekstit. Mun on vaan vaikee hyväksyä sitä, että ihmiset on oikeesti tälläsiä, koska en näe mitään tarvetta toisten satuttamiseen ilman hyvää syytä. Elän siinä toivossa, että joku päivä mustakin tulee yhtä kylmä kun teistä, eikä mun tarvi enään kattella sitä kuinka hyvät ihmiset toisensa perään sortuu huonoihin valintoihin.


ÄLKÄÄ VITTU VALEHDELKO.